Aloitin rummun synnyttämisen uudella kuulla. Nouseva kuu on parasta aikaa naiselle synnyttää jotain uutta, käyttää voimistuvaa kuun energiaa ja luovuutta.
Maanantaina aloitin mittaamalla, leikkaamalla, suunnittelemalla. Tämä oli ensimmäinen rumpuni, joten hieman jännitti, mutta olin luottavainen. Tiesin, että osaan.
Kutsuin henget ja auttajat mukaan. Rinnalleni kulkemaan saapui Kuutar ja Akka.
Tiistaina kirjoitin rummun kehikkoon loitsuja minulle tärkeistä: Kuuttaresta ja Tarinan suden synnystä.
Sidoin nahan ja aloitin värjäyksen. Värjäysaineena oli kahvi.
Susi liittyi seuraani, kulkemaan rinnallani.
Keskiviikkona piirsin kehikon sisäpuolen kuviot. Sinne saapui kuu eri vaiheissaan, aurinko, Wittu, akka.
Muutin värjäyksen sidontaa ja jatkoin värjäystä.
Kuuntelin – mihin suuntaan, millä keinoin, mitä tähän kuuluu.
Torstaina kolvasin, punoin nyörejä, rei’itin nahkaa, sidoin.
Sidoin rumpuun itseni, ajatukseni, muistoni ja intentioni – kaikki yhdeksi tämän kauniin soittimen kanssa.
Kuljin yhtä matkaa, rinta rinnan oppaideni ja suteni kanssa.
Sain upeita näkyjä tulevasta ja tulevista matkoista pyhän rumpuni kanssa.
Vuosien, vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan suvussani kulkeneita käsityöperinteitä ja -taitoja kulki käsieni kautta tähän. Näitä haluan viedä eteenpäin.
Näitä tulee lisää. Itselle ja muille.
Jo samana iltana rumpua naputtelin varovasti – kuinka kauniisti se soikaan.
Monet sormet hakeutuivat rummun kalvolle, hieman malttamattomana, hapuille, ihaillen.
Kuinkas muutenkaan.